Long time no see! Voisin oikeestaan alottaa viime keskiviikosta, kun siskoni Marja tuli luokseen mukanaan uusi telkkari ja tv-taso. En ollut aluksi ollenkaan varma että se mahtuu edes tänne. Onneksi mahtui! Sitten torstain penkkareista ja gaalasta. Aamulla menin puoli 9 aikaan aamulla kampaajalle tuohon tien toiselle puolelle Hiuskulmaan, olin käynyt jo viikkoa aiemmin koekampauksessa eikä kampauksen teko vienyt kuin reilun tunnin.
Sen jälkeen sain siskoltani kyydin koululle, jossa abit olivat panneet jo haisemaan. Sitten kun rekkataulut oli teipattu, abit kannettiin rekkoihin. Marja tuli mut sitten hakemaan ja käytiin kotipizzassa syömässä. Oli jotenkin niin jännää olla itse siellä asiakkaana, mut hyvät pizzat oli! Sitten mentiin äitin luokse Pankakoskelle ja alettiin valmistautua illan gaalaan.
Viiden aikaan Marja vei mut St1:n kautta nappulakoululle, jossa me tanssittiin kenraalit ja itse juhla. Tuntu että kiharat vain suoristuu ja mekko ei pysy päällä ja jännitti kyllä niin pirusti. Ja varmaan myös siksi, että osasta tansseista olin aivan pihalla. Onneks Niko.
Jatkot meni tosi hyvin! Ja nyt kun miettii nii ei pitkään aikaan oo ollu kyllä näin hyviä reissujakaa.
Lauantaina mulla olikin jo duunit ja paluu arkeen kävi nopeasti. Tein tilauksen!
Tiistaina aamulla lähdettiin sit Sussun kanssa käymään Joensuussa siellä kauan odotetussa ihotautilääkärissä ja kuten arvata saattaa lääkärin varma diagnoosi oli kissa-allergia. Mun verinäytteistä oli löytynyt niin suuri määrä vasta-aineita jotka liittyivät kissan aiheuttamaan allergiaan, että lääkäri ei pitkään vetkutellut sanoessaa, että kissalle pitäisi nyt pikimmiten uusi omistaja löytyä. Toki ihottumaan on nyt muitakin syitä, jotka selviävät huhtikuun tienoilla kun pääsen kosketustesteihin.
Nyt on sitten vain löydettävä Mintulle uusi koti. Niin pahalta kuin se tuntuukin, en jaksa enää edes itkeä sitä. Äitikin sanoi, että tämä oli miltei arvattavissa. Hyvät geenit mulla!
Jos klasu olisi jo päässyt intistä oli koti Mintulle varmasti häneltä löytynyt, mutta ihottuma vain pahenee, eikä lääkärikään suositellut tosiaan asian kanssa vitkuttelemaan. Eikä siinä vielä kaikki, jos Mintulle koti löytyykin niin sen jälkeen alkaa se siivousurakka, jossa pitäisi nuolla koko kämppä puhtaaksi kaikkia tekstiilejä myöten. Onneksi allergiani ei kuienkaan ole sellaista välittömästi oireina esiintyvää, että jatkossa minun mahdollista varmaankin käydä Minttuakin katsomassa. Voi rassu mitenköhän sekin selviää.
Meillä meni Joensuussa koko päivä. Lääkärin jälkeen mentiin Amarilloon syömään, mikä oli taas elämässä ekaa kertaa juttuja. Ruoka oli tosi hyvää. Sen jälkeen käytiin muissa kaupoissa ja valintakirppiksellä, josta löysinkin yhden topin ja nuo ihanat lasit, joilla hintaa vain euro kipaleelta.
Käytiin vielä Prismassa ennen kotiinlähtöä ja siinä kahvitellessä päätettiin käydä vielä eläinkaupassa. Mie aattelin että voi vitsi voin Mintulle jotain kivaa ostaa vaan niin tuota joo. Hetkeksi unohdin koko allergiasotkun.
Päästiin takaisin Lieksaan siinä kahdeksan aikaan illalla.
Hyvä reissu, vaikkakin tämä kissajuttu, mutta itsekin mietin sitä, ettei tälle nyt mahda mitään. Pakko vain keksiä ratkaisu, jossa Minttu saa hyvän kodin ja minä alan taas olla terve. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti